Musertavan raskaiden huolien tiet ovat erkaantuneet elojemme päättymättömistä poluista. Ajat ovat muuttuneet. Ei ole aikakaan, kun sieluistamme suurin vielä tahkosi tulisten taivaiden tuomiokapituleissa niitä pahuuden ruumiillistumia. Vaan nyt on hänkin lausunut sanat: ''Olen lopettanut''. Se on hieno asia. Ei kenellekään voi toivoa sitä himojen värittämää tuskien taivalta, jolla itse kukin meistä on aikanaan vieraillut. Olkoon näin parempi.
Vaikka yhteinen maamme ehkä rakoileekin, kasvaa kuivuuden runtelemasta menneisyydestämme aina uusia versoja, joihin tulevaisuutemme kutovat seittinsä. Olemme erottamattomia ja siksi niin vahvoja. Ei ole koiraa, jota kissa ei pelkäisi. Ei ole päivää, jota ihminen ei rakastaisi. Ei ole tulevaisuutta, jota kukaan ei näkisi. On vain virta, jossa ajelehdimme.
Kuvastakoon uusi blogimme uusia ajatuksiamme.
-L
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti